tiistai 31. heinäkuuta 2012

25 euroa ja 50 senttiä

Kävin tänään kirppistelemässä. Kiitos vain sille ihanalle (jos sattuisit lukemaan tätä), joka oli tuonut pöydän täydeltä ihania juttuja myyntiin. <3


Vilan toppi 3,50 euroa. Saa nähdä, kuinka hyvin tuo irroitettava koriste pysyy paidassa käytön aikana, nyt olen saanut sen jo irtoamaan niin vaatetta sovitettaessa kuin kädessä kantaessakin. Muuten tosi kivan näköinen!


Gina Tricotin toppi 1,5 euroa. Kukat mätsäävät täysin tukkani väriin. :D


H&M:n pallokuvioinen t-paita 3 euroa. Sovitin tätä joskus kauan sitten Henkalla, mutten jostain syystä ostanutkaan sitä silloin.


Onlyn pitsikoristeinen paitamekkoasia 3 euroa. Jälleen kerran täytyy todeta, että ihminen ei voi koskaan omistaa liikaa mustaa pitsiä. ;)


H&M:n avoselkäinen mekko 3,50 euroa. Rakastan yli kaiken tällaisia selän paljastavia vaatteita, sillä selkä on yksi lempikohdistani omassa kropassani. :)


Bershkan tekonahkatakki 6 euroa. Luitte oikein: 6 euroa!!! Kuva ei todellakaan anna oikeutta tälle ihanuudelle. Puhdasta rakkautta. <3 Ja kaiken lisäksi ehdottomasti tarpeellisin näistä ostoksista, koska olen jo varmaan vuoden etsinyt nahkatakkia.


Mustia rannekoruja eurolla. Tykkään siitä, että ranteiden kilinästä voi päätellä, missä kuljen. :D


H&M:n ruusulaukku 4 euroa. Tämän kimppuun hyökkäsin heti kun näin sen. Voin jo kuvitella itseni kokomustissa asusteenani tämä ja kirkkaanpunaiset huulet. ;)

Yhteensä siis 25,50 euroa. Ei paha, eihän? ;)

maanantai 30. heinäkuuta 2012

Pikkusiskon uusi fleda

Pikkusiskon tukkaa oli viimeksi leikattu kesäkuun alkupuolella, joten taas oli aika tarttua saksiin. Värin olin laittanut jo pari viikkoa sitten ja se pysyi edelleen kirkkaanpunaisena. Muistin virkistämiseksi edellisestä hiusmallista ja siskon kasvoista kannattaa vilkaista kuvat kesäkuun postauksesta.

Tällä kertaa inspiraatiokuvana toimi tällainen netistä (viphairstyles.com) löytynyt kuva:



Kuvan pohjilta piirsin vielä paperille lopulliset suunnitelmat ja sitten leikkasin niiden mukaan. Valmis leikkaus näyttää tältä (ja siskon toiveesta meikittömät kasvot piilossa kököin muokkauksin):




Niskaan tein tällaisen jännän pikku yksityiskohdan.



Mitäs sanotte? :)

lauantai 28. heinäkuuta 2012

"Kampaaja pilasi hiukseni!!"

Otsikon lausetta kuulee valitettavasti todella usein. Mistä se johtuu ja miten siltä voi välttyä?

Olen sitä mieltä, että suurin osa kampaajan "pilaamista" hiuksista on oikeastaan oikean kommunikaation puutetta kampaajan ja asiakkaan välillä. Asiakas ei osaa kertoa tarkalleen mitä haluaa tai kertoo sen niin, että kampaaja ymmärtää väärin. Kampaaja ei ehkä osaa kysyä oikeita kysymyksiä tai puhua tarpeeksi kansankielisesti niin, että asiakas ymmärtäisi pointin. Asiakkaalle tummat hiukset ovat ehkä vain tummat, kun taas kampaajalle tummia hiuksia on vaikkapa tummuusasteet 1-5.

Kampaajan ja asiakkaan tulisi siis löytää yhteinen sävel, jotta ongelmilta säästyttäisiin. Puhuminen on kaiken avain. Kampaajan on todella vaikea yrittää tehdä asiakkaalle mieleistä tukkaa, jos asiakas istuu hiljaa eikä vastaa kysymyksiin. Usein asiakkaat eivät uskalla kysyä mitään toimenpiteen aikana. Jokin aika sitten kuulin eräältä kollegalta, että asiakas oli istunut tuoliin ja kampaaja oli kysynyt, että miten leikataan. Asiakas oli vastannut tähän: "Sentti." Niinpä kampaaja oli sitten lyhentänyt tukkaa yhden sentin verran kauttaaltaan. Kun leikkaus oli valmis, asiakas kysyikin, että eikö tätä leikatakaan sentin mittaiseksi. Auts.

Asiakas ei voi liikaa selittää, kuvailla ja neuvoa, mitä tahtoo. Kampaajan suurin toive on kuitenkin saada asiakas onnelliseksi. Asiakas on myös se, joka hiustensa kanssa joutuu elämään, joten tottakai niistä pitäisi saada tehtyä asiakkaalle mieleiset. Kuva on puheen lisäksi myös aina hyödyllinen apuväline. Ei ole yhtään noloa ottaa vaikkapa omaa vanhaa kuvaa mukaan, koska siitä kampaaja ymmärtää selitystäkin paremmin, mitä asiakas haluaa.

Ei ole väärin, ettei tiedä mitä haluaa tullessaan kampaajalle. Jos haluaa antaa kampaajalle päätösvaltaa, niin kannattaa kuitenkin kertoa ne asiat, mitä ei ainakaan halua hiuksilleen tehtävän. Kampaajalle ei kannata sanoa, että saa vapaat kädet, jos sitä ei oikeasti tarkoita. Vapaat kädet eivät tarkoita kampaajalle, että latvoista saa leikata puoli senttiä.

Palautteen antaminen kampaajalle itselleen on hyvin tärkeää. Asiakkaan kiitos ja kehu tekevät kampaajalle hyvän mielen ja rakentava palaute auttaa toimimaan paremmin jatkossa. Jos hiukset eivät miellytä, se kannattaa kertoa kampaajalle mieluummin kuin vain nousta tuolista hymyillen ja häipyä tulematta takaisin. Kampaaja ei ole nimittäin ajatustenlukija.

On varmasti olemassa myös niitä tapauksia, kun hiukset ovat oikeasti menneet pilalle tai ainakin tulleet huonompaan kuntoon kampaajan käsittelyssä. Väittäisin kuitenkin, että ammattitaitoinen kampaaja saa aina parempaa jälkeä aikaan kuin itseoppinut kotiparturi. Joskus kuitenkin käy niin, että jotakin menee vikaan. Tukka on loppujen lopuksi uskomattoman monimutkainen asia, joka reagoi joskus mitä omituisimmilla tavoilla. Jos hiuksiin on esimerkiksi suihkun vesiputkien vuoksi tarttunut metalleja, ne voivat värjäytyä normaalisti, vetää vihreiksi tai väri ei välttämättä tartu ollenkaan.

Ilmaisu "kampaaja pilasi hiukseni" on mielestäni melko rankasti sanottu. Jos pilaaminen johtuu oikeasti siitä, että asiakas ja kampaaja ovat olleet eri aaltopituuksilla tai hiusten ns. omasta tahdosta (esimerkiksi nuo aiemmin mainitsemani metallit), on vähän hurjaa syyttää kampaajaa hiusten pilaamisesta. Kyseessä on kuitenkin kampaajan ammatti ja elinkeino. Negatiivinen palaute kulkeutuu todella helposti puskaradion kautta eteenpäin.

En tällä kirjoituksella yritä puolustella ammattitaidottomuutta tai syyttää asiakkaita. Toivoisin tämän vain antavan ajattelemisen aihetta seuraavaan kampaamokäyntiin. Mitä jos miettisit ensi kerralla jo hiukan valmiiksi, miten aiot kertoa toiveistasi? Mitä jos etsisit vaikkapa kuvan tai pari mukaan? Rohkeudella ja avoimella mielellä pääsee jo todella pitkälle! :)

perjantai 27. heinäkuuta 2012

Never grow old

Tosi monissa asukuvissa olen aika lailla naama peruslukemilla. Todellisuus on oikeasti kuitenkin vähän jotain muuta, kuten näistä koneen kätköistä kaivamistani kuvista voi päätellä. Kannattaa muistaa, että nauru pidentää ikää ja se jokaisen meidän sisällä asuva pieni lapsi on silloin tällöin ihan terveellistä päästää irti... ;)







PS. Alkoholilla ei ollut osuutta asiaan :)

torstai 26. heinäkuuta 2012

All black

Eilen ja tänään olen viihtynyt muutamassa suosikkijutussa: kokomustassa, tekonahassa ja niiteissä.


Tykkään tosi paljon tästä kirppikseltä löytämästäni kietaisuhameesta. Kangas on mukavan ilmavaa, vaikkakin hiukan vaarallista, kun pihalla tuulee hiukankin. Ei huvita tehdä marilynejä. :D


Asussa tuli käytyä muun muassa terassilla, pizzalla ja jätskillä. Banana split, mmmmmmmm....!


Liivi H&M:ltä, hame kirppikseltä (alunperin Seppälän), sukkikset Seppälästä ja ballerinat Kenkä Avenuesta (merkiltään Marco Tozzit).


Kaulassa killui lahjaksi saatu ihana blingbling-siipisydänkoru. (Kiva sana, btw :D)


Mitäs piditte asusta? :)

keskiviikko 25. heinäkuuta 2012

Farkkupaidan uusi elämä

Ostin tänään kirppikseltä farkkupaidan (1,5 euroa), koska halusin tuunata siitä itselleni liivin. Voin heti aluksi kertoa olevani toivoton tunari käsitöissä ja varsinkaan neula ja lanka eivät suostu kanssani yhteistyöhön.


Tiesin haluavani liiviini valkoista pitsiä, joten ostin myös paidan (2 euroa), jonka kauluksessa sitä oli juuri sopivasti tarkoitukseeni.


Käytin tuunauksessa apuvälineinäni saksia, tekstiililiimaa ja raastinrautaa. Raastin tosin osoittautui turhaksi, koska se ei raastanut farkkua toivomallani tavalla, minkä uskoisin johtuneen siitä, että materiaali oli liian pehmeää työstettäväksi. Hylkäsin siis lopulta raastamissuunnitelmat ja päädyin leikkaamaan paidan boleromittaiseksi. Irrotin myös hihat. Leikkasin ja liimasin pitsit sekä kiinnitin vielä eräistä vanhoista kengistäni irroittamiani niittejä liiviin. Tässä lopputulos:




Saa nähdä, kuinka nopeasti viimeistelemätön helma lähtee purkautumaan. Pienet roikkuvat langat sopisivat kyllä tyyliin kivasti, että ehkä asiasta ei heti muodostu ongelmaa. Mitäs mieltä olette liivistäni? :)

maanantai 23. heinäkuuta 2012

Laukkurakkaudet

Tänään ajattelin esitellä teille kaikki laukkuni. Varautukaa siis kilometripostaukseen... ;)


Ensimmäisenä luottolaukkuni, jossa on kaikki, mitä voin laukulta toivoa: tilavuus, koko, hihnat, väri, materiaali, hapsut... Olen ostanut tämän Aleksi13:sta. Kun menin ostamaan uutta laukkua, oli kriteerinäni, että koulukansion pitää mahtua sinne. Näin tämän ihanuuden, sovitin kansiota sinne ja totesin, että hiukan twistaamalla se mahtuu suuaukosta sisään. ;) Kassalle siis!


Ihana hapsulaukku on kirppikseltä, alunperin Piecesin ja jostain kumman syystä jäänyt vähälle käytölle. Olisikohan ongelmana se, että se on hiukan liian iso bilelaukuksi, mutta liian pieni mahduttamaan sisäänsä esimerkiksi koulukamoja? Nyt täytyy ottaa tämä aktiivikäyttöön! (Pahoittelut huonosta kuvanlaadusta!)


Tikkilaukku on kirppislöytö ja varsinainen tilaihme. Yleensä en pidä kultaisista yksityiskohdista, mutta tämän laukun fiilikseen ne kuuluvat. Huomatkaa oikeanpuoleisen hihnan kiinnityskohta. Erään baarireissun seurauksena hihna katkesi, mutta kaveripoika korjasi asian. :D


Seppälän sydänlaukku on lasten puolelta, mutta oikein passeli tälläiselle hiukan isommallekin lapselle. ;) Tämä on uusin tulokkaani ja ollut nyt jo kovassa käytössä.


Musta kirpparilta löytynyt vetoketjulaukku on kätevä: siinä on takana yksi vetoketjutasku ja edessä kolme. Tavarat saa siis kätevästi jaoteltua eri taskuihin ja vetskarit toimivat myös kivasti koristeena. :)


Marc O'Polon laukun olen saanut lahjaksi ja uskoisin sen olevan aitoa nahkaa. Ainakin se on kovin jämäkän tuntuinen. Tämä on kätevä silloin kun pitää saada pakattua paljon tavaraa ja kannettua se ilman niskakipuja. :D


Tämä Piecesin ihanuus on yksi ehdoton lempparini. Se on musta, tekonahkainen, kivasti rypytetty ja siinä on hauska sulkemismekanismi. Tämä on nähnyt sekä monet sukujuhlat että baarikierroksetkin. Puhdasta rakkautta! <3


Tämä clutch on lahjaksi saatu ja tuo tosi kivan lisän moneen yksinkertaiseen kokomustaan asuun. Yhdessä vaiheessa tuntui kuin tämä olisi kasvanut kiinni käsivarteeni liian käytön myötä, joten viime aikoina olen tietoisesti yrittänyt hiukan vieroittaa itseäni... ;D


Gina Tricotin niittilaukku on täydellinen. Ostin sen kirpparilta muutamalla eurolla ja olin luultavasti maailman onnellisin nainen, kunnes käytin sitä ensimmäisen kerran ja onnistuin jotenkin jättämään vuoren vetoketjun väliin (luonnollisesti vieläpä kaupan kassalla yrittäessäni maksaa ostoksiani, FAIL!). Niinpä vetoketju meni rikki ja sekös vit... harmittaa. Pystyisiköhän tämän korjauttamaan jossain suutarilla tai jotain?


Asennekangaskassini olen voittanut Focus on Fashion -blogin arvonnassa. Oli aika hauska yhteensattuma, että olin päättänyt juuri tukea Kissakaveria ei jätetä -kampanjaa, joka siis taistelee kesäkissojen ottamista vastaan. Ennen kuin tein tilauksen netissä tällaisestä kangaskassista satuin käymään sähköpostissani, jossa oli onnittelumeili arvontavoitosta. :) Kangaskassista ei juuri paremman näköistä saa ja lisäksi tämä kannattaa sellaista asiaa, joka on minulle kissoja rakastavana todella lähellä sydäntä, perfect match!


Turkoosi kangaskassi on muistaakseni Cittarista ostettu ja se oli pakko saada suloisen printin vuoksi. Tätä en oikeastaan käytä kuin rantakassina, mutta se on silti ylisöpö. <3


Harmaa (kuva vääristää väriä tummemmaksi kuin se todellisuudessa on) laukku oli muutama vuosi sitten huippulöytö Cittarista. Käytin tätä päivittäin ja periaatteessa pidän siitä tosi paljon vieläkin, olen vain kovin kyllästynyt. Ehkä tämä tästä joskus...


Valkoinen laukku on Nahkapaikasta muutama vuosi sitten ostettu. Silloin käytin vielä välillä muitakin kuin pelkkiä kokomustia asuja ( :D ), joten tätäkin tuli käytettyä jonkun verran. Nyt en ole osannut yhdistää sitä pitkään aikaan mihinkään asuuni. Voisin vaikka myydä tämän eteenpäin, mikäli joku on kiinnostunut?


Konjakkiseen H&M:n laukkuun voisin hyvin copy-pastettaa tekstin tuosta valkoisen laukun kuvauksesta. Tosi kiva laukku, mutta ei sovi jotenkaan enää ollenkaan tyyliini. Kiinnostuneita?


Leolaukku on myös vähän tällainen rajatapaus. Periaatteessa pidän siitä kovasti, mutta eipä siitä kaapin perällä paljon iloa ole. Tyylini on hakeutunut nykyiseen uomaansa tässä vuosien saatossa ja jotenkin minusta tuntuu, että leopardijutut on aika lailla historiaa meikäläisen osalta. Tästä siis voisin myös luopua, jos joku on kiinnostunut?

Mikäs oli teidän suosikkinne? :)

sunnuntai 22. heinäkuuta 2012

Ruutukuningatar

Eilen oli pitkästä aikaa ruutupaitafiilis.





Päällä oli Cittarista ostettu ruutupaita, Vero Modan housut ja Halpa-Hallin tennarit. Tuunasin muuten eilen illalla pienissä siidereissä noita housujani. Niissähän on etupuolella halkioita, joista vilahtelee taakse kiinnitetty musta pitsi. Mielestäni pitsi ei ole kuitenkaan näkynyt koskaan riittävästi, joten leikkailin aukkoja vähän isommiksi. Muuuuch better now! :)


Innostuin myös tekemään vähän vahvemman silmämeikin ihan vaihtelun vuoksi. Huulet saivat sen sijaan jäädä luonnollisiksi.


Tein tässä eräänä päivänä kolme kivaa kirppislöytöä ja kaikki peräti samalta myyjältä. Piecesin vyö kustansi neljä euroa.


Massiivinen käsikoru oli muistaakseni 1,5 euroa ja tekee hoikista ranteistani selkeästi vieläkin rimpulamman näköiset. :D


Onlyn Love Collectionin pitsiyläosainen minimekko oli 7 euroa, jos oikein muistan. Lienen joskus sanonut, ettei ihmisellä voi koskaan olla vaatekaapissa liikaa mustaa pitsiä... ;)


Lakkasin kynnet jo pari päivää sitten, mutta nyt kuvaa niistä vastalakattuina. Lakkana toimi siis Lumenen Natural Coden sävy 33 nimeltä Trouble Maker. Lisäkiiltoa tuo Mavalan kynsilakan pikakuivattaja, kuten aina. :)

Millaisia ajatuksia tämä postaus herätti teissä? :)